Anoppi ja appiukko oli eilen Murun kertomana saanut tietää tulevasta uudesta suvun jäsenestä. Anoppi on kuulemma ihan innoisaan. Voi elämä. Toivottavasti ei liian innoissaan. Siis silleen, että alkais kauheesti hössäämään. Sellainen on rasittavaa.
Perjantaina ajattelin paljastaa muille tämän tulevan suuren pienen rakkauden, kun ollaan ensin käyty siellä keskussairaalassa siinä sikiön yhdistelmätutkimuksessa. Siis mikäli kaikki on kunnossa. Toivottavasti. Ja kyllä mä luulen, että on.
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti